Metsäpuutarhat
Syötävä metsäpuutarha on suora suomennos englannin kielen termistä Edible Forest Garden. Toisinaan käytetään myös nimiä ruokametsä tai hyötymetsäpuutarha.
Tällaisia puutarhoja on tropiikissa viljelty useiden vuosituhansien ajan. Siellä niitä on usein kutsuttu vain kotipuutarhoiksi. (Tropical home gardens). Metsäpuutarhoja on ollut olemassa ainakin 13 000 vuoden ajan ja ne ovat yhä yleisiä etenkin kaakkois-Aasiassa, kuten Jaavalla ja Filippiineillä.
Meillä metsäpuutarha-käsite on melko uusi. Ensimmäiset syötävät metsäpuutarhat istutettiin Länsi-Eurooppaan vasta 1970-luvun lopulla, jolloin englantilainen Robert Hart istutti ensimmäisen metsäpuutarhan Lounais-Englannin Shropshireen. Robertin esikuvana olivat Intian Keralan monimuotoiset metsäpuutarhat.
Nykyään Brittein saarilla arvioidaan olevan 2000-5000 metsäpuutarhaa. Näistä tunnetuin on Martin Crawfordin metsäpuutarha Dartingtonissa. Suomessa syötävät metsäpuutarhat ovat vielä melko tuntemattomia. Vanhimmat niistä on perustettu vasta 2000-luvun alussa.
Metsäpuutarha-sana ei tarkoita, että puutarha perustetaan metsään.
Metsäpuutarha jäljittelee metsän rakennetta ja kerroksellisuutta.
Syötävät metsäpuutarhat ovat monikerroksisia kotipuutarhoja, joiden lajisto koostuu hyötykasveista kuten hedelmä- ja pähkinäpuista, marjakasveista sekä monivuotisista vihanneskasveista ja yrteistä. Näiden lisäksi kasvatetaan ravinteita kerryttäviä ja maata parantavia kasveja sekä suositaan pölyttäjiä sekä muita hyödyllisiä hyönteisiä houkuttelevia kasvilajeja. Metsäpuutarha on eheä ekosysteemi, joka ottaa mallia luonnosta. Se vaatii hyvin vähän ihmisen hoitoa ja säilyy tuottavana pitkälle tulevaisuuteen. Kuten luonnon metsässä, metsäpuutarhassa maanpinta on aina katettuna. Maaperä on suojassa ulkoisilta elementeiltä.
Metsäpuutarha pyritään suunnittelemaan luonnon ekosysteemejä mukaillen. Istutetaan monimuotoisia kasviyhteisöjä eli kasvikiltoja, joissa jokaisella kasvilla on oma tärkeä roolinsa täytettävänä. Jotkut kasvit suojaavat maaperää, toiset keräävät ravinteita, jotkut sitovat typpeä ja niin edelleen. Puutarha suunnitellaan niin, että kasvit tekevät yhteistyötä keskenään ja muiden ekosysteemin toimijoiden kanssa.
Monet metsäpuutarhan kasveista ovat hyödyllisiä ihmisille, kuten syötävät kasvit. Joukossa on kuitenkin lukuisia tarpeellisia tukikasveja, jotka eivät välttämättä ole syötäviä tai muuten käyttökelpoisia ihmisille. Esimerkiksi 20-30 prosenttia kaikista metsäpuutarhan kasveista voi olla typensitojakasveja, jotka sitovat ilmakehän typpeä maaperään, jossa se on kaikkien kasvien käytettävissä. Pitää myös muistaa että puutarhan tulee palvella monia muitakin eliöitä kuin pelkästään ihmisiä. Luonnossa kaikki toimijat ovat yhtä tärkeitä. Tämä on yhteinen kotimme.
Toisin kuin metsässä, metsäpuutarhan kasvit ovat ihmisen valitsemia. Iso osa kasveista on hyötykasveja, kuten hedelmä- ja pähkinäkasveja, marjoja sekä rohdos- ja maustekasveja. Näiden joukossa voi olla myös värjäyskasveja ja kuitukasveja. Hyötykasvien lisäksi puutarhassa viljellään runsaasti maanparannuskasveja, typensitojakasveja ja muita ravinteita kerryttäviä kasvilajeja. Ja mikä tärkeintä, siellä kasvaa paljon pölyttäjiä ja muita hyönteisiä houkuttelevia kukkivia kasveja. Kukat ovat välttämättömiä kaikelle elämälle.
Kun istutamme puun, sen juurelle istutetaan yleensä samalla typensitojia, maanparannuskasveja ja monimuotoinen valikoima erilaisia ruohovartiskasveja. Metsäpuutarhassa pyritään mahdollisimman suureen kasvillisuuden monimuotoisuuteen. Monimuotoisen kasviston on todettu edistävän maaperän ravintoverkon pieneliöstön hyvinvointia, ravinnekiertoa ja maaperän multavuutta. Kaikki on yhteydessä. Luonnon monimuotoisuus on avain kaikkeen.
